Perheeseemme kuuluu neljä henkeä, kolme sukupolvea: mieheni ja minun lisäksi vähän alle 20-vuotias tyttäremme sekä minun vähän yli 90-vuotias isä-pappani. Ja kaksi kissaa. Vaikka suunnittelemme ja rakennamme taloa ensisijaisesti meille kahdelle, tulemme ajoittain asumaan siellä kaikki neljä eri-ikäistä aikuista, joten kaikkien asumisvaatimukset yritetään otettaa huomioon. Ja kissat myös omine vaatimuksineen, niin että meillä kaikilla olisi kivat oltavat!

Väliaikainen kotimme rakentamisajalla on isäni omistama asunto, lapsuudenkotini, jossa me kaikki nyt asustamme. Tarkoituksena on, että maalle muuton jälkeenkin kaupunkiasunto säilyy kakkoskotinamme. Se tulee edelleenkin olemaan isän koti ja tyttären opiskelija-asunto, ja meillekin on siellä tilaa, kun haluamme asioida tai lomailla kaupungissa.

Ennen tätä rakennusprojektia olemme mieheni kanssa jo remontoineet kaksi asuntoa ja rakentaneet yhden talon. Tämä ei siis ole mikään uusi kokemus, mutta nyt aikomuksenamme on tehdä meille koti koko loppuelämäksemme. Aikaa rakentamisen aloittamisesta on kulunut jo kolme vuotta ja vasta nyt talo on siinä vaiheessa, että valmistuminen tänä vuonna on mahdollista. Koko rakennusprojektin ajan on käynnissä ollut toinen ja vielä isompi projekti eli oman marjatilan perustaminen ja sen vaatimat rakentamiset. On istutettu mansikantaimia, rakennettu kausikasvihuoneita ja huolto/varastorakennusta. Omaa taloamme on sitten tehty siinä sivussa pikku hiljaa.

Raksaajina meillä kummallakin on jonkinlainen oma rooli. Mies hoitaa teknisen puolen, viralliset paperit ja lomakkeet ja osittain rakentamisenkin, minä teen tila- ja sisustussuunnitelmia, haen netistä tietoa tavarahankintojen ja tarjouspyyntöjen pohjaksi, kiertelen kauppoja katsastamassa tarjontaa ja keräilemässä esitteitä ja näytteitä. Mutta yhdessä tehdään päätökset ja yleensä ilman suurempia erimielisyyksiä. Viihtyisä koti tarkoittaa molemmille aika lailla samanlaisia asioita.