Rakennuksella ei edelleenkään ole tapahtunut mitään eikä blogiakaan ole päivitetty. Ei, emme ole lomalla, vaan päinvastoin töitä tehdään aamusta iltaan ja toisinaan myös yötä myöten. Mansikkafarmin työt alkoivat kevään korvalla ja tahti on vaan kiihtynyt kesän edetessä. Juuri nyt eletään sitä aikaa, kun mansikoiden pääsato kypsyy kovaa vauhtia. Elämä pyörii mansikkalajikkeiden, peltolohkojen, poiminnan, tilamyynnin, pakastamisen ympärillä. Ja tätä riittää vielä jonkin aikaa. Heinäkuu mennään Polkan tahdissa, vasta elokuussa alkaa helpottaa ja saadaan vähän hengähtää. Silloin suunnitelmissa on jopa parin päivän pikku loma, jolloin suunnataan Mikkeliin asuntomessuille.  Tai loma ja loma – nyt kun rakentaminen on käynnissä, mutta ei niin pitkällä, etteikö vielä ehtisi varsinkin sisustusratkaisuihin vaikuttaa, niin taitaa messuilukin työstä käydä!

Itse työskentelen pääasiassa kotitoimistossa kaupunkiasunnossamme, mutta useimmiten sunnuntaisin ajelen maalle. Silloin marjatilalla on hiljaista, kun työntekijät ovat vapaalla, ollaan vaan kahdestaan miehen kanssa. Juodaan kahvit pellonpientareella, puhellaan menneen viikon tapahtumista ja mietitään tulevia aikatauluja, varovasti voidaan vähän seuraavia talonrakennuksen vaiheitakin suunnitella. Sitten mies taas lähtee omiin hommiinsa pelloille mansikoiden ja vadelmien pariin ja minä jään vielä joksikin aikaa nauttimaan kesäisestä maalaismaisemasta.

Koska ei sisällä talossa ole nyt oikein mitään tehtävissä, olen kesän aikana näillä sunnuntaikäynneillä hahmotellut jonkinlaisia pihasuunnitelmia samalla, kun olen pikku hiljaa raivannut risukkoa taloa ympäröivästä metsiköstä. Haaveissani näen siinä upean, vihreän, luonnonmukaisen metsäpuutarhan. Näistä suunnitelmista ajattelin kirjoittella vielä lisää, mutta tässä ensin pieni kesäkuvakierros meidän pelloilta ja niityiltä…

Osa kuvista on omia vanhalla Canonillani räpsäistyjä, osa ystäväni nappaamia, kun hän testaili uutta kameraani.