Taas on vuosi vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Vuosi on ollut työntäyteinen ja monenlaista huolta on riittänyt. Jaksaminen on ollut koetuksella, arjesta on selvitty sitkeydellä, mutta useammin olisi kaivattu edes pieniä ilonpilkahduksia saattelemaan eteenpäin. Kunnes viime päivien aikana jostakin vihdoin tuli se tunne, että kyllä tästä selvitään. Jonkinlainen helpotus, ilo ja onnellisuus hulmahtivat mieleen pitkästä aikaa.
Yksi ja ehkä tärkein ilonaiheistamme on ollut talomme valmistuminen ja muutto tähän uuteen kotiimme. Talo valmistui viime kesänä, mutta muuttoa teimme pikku hiljaa koko viime syksyn. Joulua pääsimme viettämään perinteisesti lähiperheen kesken meillä, ja sen jälkeen tämä on ollut oikea kotimme myös arjessa. Varsinainen raksa-aika on nyt siis ohi, vaikka tekemistä riittää vieläkin. Pihapiiri on vielä lähes kokonaan laittamatta ja sisustaminenkin on kesken, mutta nämä etenevät ajan kanssa.
Jo pitkään meidän vuosi on rytmittynyt siten, että talvi on leppoisampaa aikaa, mutta keväällä ja kesällä tehdään töitä lähes ilman vapaapäiviä. Loppukesällä työnteko taas vähenee ja tulee aikaa miettiä ja tehdä muitakin asioita. Rakentaessa tämä on tarkoittanut sitä, että olemme olleet talvirakentajia ja oman jaksamisemme takia keskeyttäneet ne työt kesäajaksi, vaikka olosuhteet rakentamiselle olisivat silloin helpommat ja vaikka se onkin tarkoittanut talon valmistumisen viivästymistä. Mutta aina siitä asti, kun päätimme muuttaa maalle ja rakentaa uuden talon, on jokakesäinen asuntomessuretkemme ollut – paitsi kesän ensimmäinen yhteinen vapaapäivä tai -viikonloppu – käännekohta rakentamisen jatkamisessa. Tänä vuonna todennäköisesti asuntomessut jätetään väliin, mutta kesä alkaa olla kuitenkin nyt siinä vaiheessa, että ollaan jo vähän silmäilty ympärillemme ja tuumailtu kotiin liittyviä tekemisiä. Tehdäänkö terassille lasitusta vai ei, mitä tehdään pihamaalle ja puutarhalle, ryhdytäänkö rakentamaan pihasaunaa…
Pitkästä aikaa päädyin lueskelemaan aikaisemmin ahkerastikin seuraamiani blogeja. Mitä kuuluu niille samoihin aikoihin rakennuspuuhissa olleille, ovatko talot valmistuneet, miten on elämä niissä alkanut sujua. Silmäilin myös omia vanhoja kirjoituksiani ja siitä virisi halu jatkaa itsekin kirjoittelua. Raksablogeja lukiessa on usein harmittanut se, että aloitetaan innostuneesti kiva blogi, jossa julkaistaan runsaastikin juttuja ja kuvia raksataipaleen alkuvaiheista, mutta sitten kirjoittelu hiipuu ja ehkä loppuu kokonaan — juuri silloin kun talo alkaa olla valmis. Rakentajalle varmaan on tärkeää raportoida alkuvaiheen perustustöistäkin, mutta vieraalle kurkistelijalle mielelnkiinoista olisi nähdä myös lopputulos. Näinhän toki kävi itsellenikin. Monesti olen ajatellut kirjoittaa edes loppuluvun raksablogilleni, mutta aina se on syystä tai toisesta jäänyt. Mutta nyt naputtelen ainakin tämän yhden kirjoituksen kuvineen meidän valmiista talosta. Tervetuloa meille!
Kesäpihan Talo 