Kun ulko-ovesta astutaan sisään ja siitä vielä pari askelta pienen eteisen läpi, avautuu näkymä meidän olo-ruokailu-keittiö -tilaan. Se on yhtenäinen, aika suuri ja avara, suorakaiteen muotoinen kokonaisuus, jossa on vino katto korkealla. Toisella pitkällä seinustalla ovat isot ruutuikkunat ja lasiovet terassille ja edelleen etelän suuntaan yli peltomaiseman. Toinen pitkä seinusta on käytävämäistä kulkuväylää, josta on käynti pieneen vierashuoneeseen, eteiseen ja työhuoneeseen. Käytävän toisessa päässä sijaitsee meidän makuuhuoneemme, toisessa kodinhoitohuone ja kylpyhuone.

Tämän tilan värisävyt ovat mustanruskea (lankkukuvioinen laattalattia sekä väliovet, ikkunapuitteet ja listat), vaaleanharmaa (kaikki seinät maalattu samalla sävyllä) ja valkoinen (kuultomaalattu puupaneelikatto). Pintojen käsittely ja esim. kattolistojen puuttuminen saattaa näyttää viimeistelemättömältä, mutta itse halusimme juuri tällaisen hiukan rouhean tyylin. Siihen sopii hyvin myös mustanruskea kamiina, joka toimii enemmänkin talvi-iltojen tunnelmantuojana kuin koko talon lämmönlähteenä.

Väritykseltään kylmän- ja tummahkonsävyiseen ja materiaaleiltaan karheaan ja kovaan tilaan meillä on ollut ajatuksena tuoda lämpöä ja pehmeyttä huonekaluilla ja tekstiileillä.

Koko olo-ruokailu-keittiö -tila on meillä käytössä joka päivä aamusta iltaan. Keittiössä kokataan tai keitellään kahvit useamman kerran päivän aikana, ruokapöydän ääressä syödään ja luetaan aamun lehdet, olohuoneessa katsellaan telkkaria ja juodaan iltakahvit, lueskellaan ja joskus myös seurustellaan vieraiden kanssa.

Voisi sanoa, että koko sisustuksen lähtökohtana meillä ovat olleet olohuoneen sohvat. Adean Mr. Jones oli – ja on yhä edelleen – suuri haaveeni, mutta koska muuttovaiheessa oli tehtävä monta muutakin isoa kalustehankintaa, luovuin siitä ainakin toistaiseksi, ehkä sen aika vielä joskus tulee… Samalla rahalla saimme kaksi kappaletta kolmenistuttavia Natuzzin sohvia. Ja tykkään kyllä paljon noista mudanharmaista samettisista olokalusteista. Ne ovat sopivan ison kokoiset tuohon tilaan, kuitenkin matalat ja sirojalkaiset ja siten kevyen näköiset, kulmikkaat, mutta sopivan pehmeät istuskella ja makoilla. Samettiverhoilu on pysynyt hyvänä, vaikka aika usein yllätänkin kissamme teroittamassa kynsiään sohvannurkkaan. Kissan ja karvojen takia sohvat on kyllä arkisin peitelty lampaantaljoilla, jotka vieraiden tullen on helppo heitellä syrjään makuuhuoneen puolelle.

Sohvapöytinä meillä on nyt väliaikaisesti kaksi harmaata Muuramen rahia. Nekin hankin edullisesti Vepsäläisen poistaessa näyttelykalusteitaan. Alunperin ajattelin, että ne sopisivat sängynpäätyyn säilytyspaikaksi päiväpeitteelle ja koristetyynyille yön ajaksi sekä varaistuimiksi olohuoneen puolelle, jos vieraita joskus on isompikin joukko. Nyt ne ovat kuitenkin jääneet keskelle olohuonetta ja niitä käytetään sekä raheina jalkojen alla sohvalla istuskellessa että laskutasona isolle tarjottimelle iltakahvittelua varten. Ja niitä kisulimme saa mielin määrin käyttää raapimispuunaan – niin kuin käyttääkin. Koska jonkinlainen raapimispuu pitää olla, niin mieluummin tuhotkoon nuo rahit kuin sohvien tai sänkyjen verhoilun. Raheissa on vetoketjulla kiinnitetyt ja irrotettavat päälliset, joten sitten joskus on helppo tilata tai teettää uudet.

TV:n alla on kiiltävän musta matala laatikosto, joka sekin on hankittu edullisesti huonekaluliikkeen näyttelykalusteiden poistomyynnistä. Juuri tuohon tilaan ja tarkoitukseen, mutta sillä ajatuksella, että se on tuossa nyt vain toistaiseksi, kunnes löydän siihen joskus jotakin muuta sopivampaa. Nykyään kyllä yritän välttää kalusteiden tai minkään muunkaan ostamista noin. Tähän kotiin haluaisin ja pyrinkin tekemään harkittuja ja pitkäikäisiä hankintoja. Mutta tuo tv-taso on samaa sarjaa, jota meillä jo ennestään on ollut säilytyskalusteina, joten sille kyllä löytyy vielä paikka muualtakin, vaikka se olikin vähän hätäinen ostos.

Sitten olotilaan kuuluu vielä kuparin- tai konjakinruskealla nahalla verhoiltu lepotuoli raheineen. Tuolin hankin talomme ollessa vasta rakennusvaiheessa, se oli lahja pyöreitä vuosia täyttäneelle miehelleni. Kaupunkikodissamme sille ei oikein ollut sopivaa paikkaa, tilaa ei ollut tarpeeksi, se oli vain tiellä eikä sitä juuri koskaan käytetty, joten jossain vaiheessa jo kaduin, että olin sen mennyt hankkimaan. Mutta täällä uudessa kodissamme se on löytänyt paikkansa ja käyttäjänsä meistä kaikista, kissa mukaan lukien. Tosin jos nyt olisin tuolia hankkimassa, valitsisin ehkä jonkun toisenlaisen, muodoiltaan pyöreämmän ja pehmeämmän. Tykkään kuitenkin edelleen paljon tuosta himmeän helmiäishohtoisesta ruskeasta nahkaverhoilusta. Ja kulmikkaasta muotoilustaan huolimatta tuolissa on yllättävän mukava istua jalat rahille nostettuna.

Olohuoneen kalusteet kokoaa yhteen isohko vaalean vedenvihreä matto, banaanisilkkinen Furninovan Densy. Tuo vedenvihreä tai vaalea turkoosi on yksi lempiväreistäni, ja se toistuu meillä muuallakin. Matto on kaikin puolin muutenkin ihana – ja siksipä olikin suuri harmistus, kun uudehkolle matolle kaatui vahingossa kupillinen kermakahvia. Ja iso tahrahan siitä jäi, mitkään konstit sen poistamiseen eivät ole auttaneet. Onneksi tahra ei ole ihan silmiinpistävästi keskellä mattoa. Uusi matto on kuitenkin hankintalistalla, ja kun oikeanlainen löytyy, niin tämä siirtyy makuuhuoneeseen, jossa tahrakohta jää sopivasti sängyn alle. Ja mielestäni se väriltäänkin sopii sinne paremmin.

Verhoja meillä ei tässä tilassa ole lainkaan eikä ole aikomusta laittaakaan. En halua peittää isoja ikkunoita yhtään enkä estää niistä tulvivaa valoa tai peittää näkyvää maisemaa. Pieni metsikkö talon edessä varjostaa kesällä kuumimmalta auringonpaahteelta. Ja tuolla puolella taloa ei ole naapureita tai ohikulkijoita lähimaillakaan, joten mitään näkösuojaakaan ei tarvita.

Valaistuksena meillä on olohuoneessa ja koko talossa kattoon upotetut ledit, joita sytytellään lähinnä vain silloin, kun jossain tarvitaan kirkasta valoa työskentelyyn tai siivoiluun. Muuten ollaan mieluummin pehmeämmässä tunnelmavalaistuksessa. Tavallisimmin oleskelutilaa valaisevat käytävän seinävalot ja ikkunaseinälle asennettu musta Flos 265 -valaisin. Pitkän vartensa ansiosta sitä on helppo siirrellä ja kohdistaa juuri sinne, missä valoa tarvitaan. Se on yksi totetuneista toiveistani ja uuden kotimme ensimmäinen sisustushankinta.

Aika mukava ja viihtyisä näinkin tämä meidän oleskelutila on – mutta jonkinlaista viimeistelyä vielä kaipaa kalusteiden ja niiden sijoittelun, värien ja materiaalien suhteen. Suurin osa huonekalusita tähän tilaan on nyt hankittu, mutta jotakin vielä puuttuu. Tulevia hankintoja varten kirjoittelin itselleni muistilistan ja kokosin moodboardin tämän hetken toiveistani:

  • uusi matto – vähän isompi ja väriltään neutraalimpi, vaaleanharmaa tai pellavanvaalea
  • sohvapöytä ja/tai sivupöytä
  • tv-taso
  • pöytälamppu tv-tasolle
  • taso ja/tai kauniita suojaruukkuja viherkasveille
Olohuone